Oi koita jo kevät!

Mitä tekee innokas puutarhuri helmikuussa, kun lumi peittää uuden torpan pihamaata, eikä valtaisille taimikasvatuksille ole sisällä oikein tilaa? Ai mitäkö? 

Hän haaveilee. Ja suunnittelee. 

Kuluttaa tuntikausia taimimyymälöiden nettisivuilla, täyttää ja tyhjentää ostoskoria, plaraa menneiden vuosien puutarhalehtiä. Hän mittailee pihamaata silmämääräisesti - ja mitan kanssa. Kulkee ikkunalta toiselle miettien, millaisen näkymän haluaisi kustakin ikkunasta avautuvan. Tarkkailee missä on suojaista, mihin tuuli iskee armotta ja missä aurinko lämmittää lempeästi, missä porottaa. 

Puutarhuri arpoo kasvatuslavojen paikkoja, laskee kuinka monta punaista ja valkoista herukkaa vielä mahtuu mustaherukkapensaiden viereen.

Pitäisikö osa isosta pihasta niityttää? Luoda pölyttäjille unelma-apajat. Tai jos sittenkin hyötykasveja? Keittiöpuutarha voi olla valtavan kaunis. Mutta ehtiikö sitä hoitaa heti ensimmäisenä kesänä, kun talokin pitää maalata, kuisti rakentaa ja portti suunnitella?

Ja entäpä puut? Niitä tarvitaan. Paljon! Piha on edellisen omistajan jäljiltä yhtä nuorta omenapuuta lukuun ottamatta puuton. Innokas puutarhuri tahtoo vaahteroita, lehtikuusia, jalavaa. Ehkä poppeli ja päärynäpuita. Tai hevoskastanja? Ehdottomasti, kaksin kappalein. Ja onnenpuu pihlaja, sitä ei saa unohtaa, vanha kansa muistuttaa. Sitten olisi vielä löydettävä paikka tammille, pilvikirsikoille ja luumupuille..

Pientä ylikuumenemista havaittavissa? Mahdollisesti.

Valtaisa nurmikon peittämä savipohjainen piha on työmaa, mutta myös tabula rasa. Se mahdollistaa, jos nyt ei kaikkea, paljon kuitenkin. Kun haaveena on monimuotoinen puutarha, joka tarjoaa niin silmäniloa, ravintoa kuin asuinpaikkoja luonnon eläimille (ja kun intoa on jopa muillekin jakaa) täytyy puutarhurin hetkittäin toppuutella itseään. Tee rauhassa, tutustu pihaan. Älä yritä ratkaista kaikkea kerralla. Suunnittele yksi osa pihasta kerrallaan, sillä kokemus on osoittanut, että hätiköinnistä seuraa yleensä sekava tilkkutäkki (joka sekin voi joskus olla kaunis) vuosien kasviensiirtelyrumba, kun maksaruoho ei kerta kaikkiaan sovi sinne eikä tänne, eikä hämeenkylmäkukka tunnu viihtyvän missään, kun taas kärhöt leviävät kaikkialle ja väärään paikkaan istutetun kirsikkapuun riehaantuneet juurivesat pistelevät vähän väliä jalkapohjia.

Siispä - innokas puutarhuri pistää kourallisen jäitä hattuun, kirjaa ajatuksia paperille, piirtää ja hahmottelee, tilaileekin, mutta kuuntelee myös kokemuksen syvää rintaääntä. 

"Nauti odotuksesta ja tekemättömyydestä. Pian koittaa aika, kun et ehdi sisälle edes syömään ja työt haittaavat harrastuksia", mutisee kokemus, joka sekään ei ole täysin immuuni lisääntyvän valon kutsulle.

Vinkki - mikä ihanampaa kuin omenapuun tai tuomen oksa vanhassa maljakossa pesukomuutin päällä. Ja se tuoksu, sitä ei voita mikään!