Kuuranneito

Follow my blog with Bloglovin Sanat eivät tulleet. Eivät suostuneet taivuteltaviksi, vaikka kuinka maanittelin. Otin oikein hikipainiotteen ja yritin, mutta turhaan. Piilottelivatko kärhöpuskassa? Kikattivat orvokkien alla? Kiskottelivat karpaattienkellon herkissä tiu´uissa. Mitä oikuttelevat mokomat, purnasin tuohtuneena.  Poimin kirsikkaa, kuivasin yrttejä ja istutin monta uutta kasvajaa samalla kun koettelin virkkeitä, haeskelin riimejä, houkuttelin oivalluksia tulevaksi. Lopulta minäkin viestin ymmärsin. Ei nyt ole sanojen aika!  Puutarhakesän paras hetki on koittanut. Kaikkialla kukkii!    Muutti viettelevä violetti luoksemme asumaan. Valtasi aidanteen, sukelsi marjapensaiden alle, naapurin pihallekin kurkistaa. Satapäin nuppuja loihti hän, viinikärhö uljas. Viileää kesää rakastanut, kukintaansa vasta aloittelee. Kasvoivat suuremmaksi kuin miehen kämmen! Sieltä täällä köynnösten kätköistä uljaina tähystävät sinertävät loistokä

Follow my blog with Bloglovin Se on sitä, kun ei tiedä, miten päin olla. Tiedä mihin katsoa. Mitä ajatella, mille ryhtyä. Hikoiluttaa. Riemastuttaa. Jännittää. Tuskastuttaakin. Sitähän se on. Odotus. Hyvä uutinen? Huono uutinen? Vai odotustako yhtä kaikki?  Parasta toivoo jokainen. Kohtuullista vähintäänkin. Aina ja alati. Pientä ja suurta. Ei pety pessimisti, mutta toivoo silti. Optimistin toinen nimikin toivo on. Huonon kohdatessaan toivoo, ettei se olisi totta. Että menisi pois, eikä tarvitsisi ajatella lain. Luikahtaisi ulos oven raosta, ennen kuin sisälle  asti ehtisikään. Saisi kuvitella, että untahan se olikin vain. Kuvitelmaa kaikki tyystin. Hyvän kohdatessaan tahtoisi kuuluttaa koko maailmalle. Leijua kevyessä yläpilvessä. Kulmakarvat onnesta vinksallaan. Korvannipukat naurusta mutkalla. Naama revenneenä tennarina. Sitäkin se on. Odotus. Nuppu, joka kasvaa ja kehittyy. Avautuu, kun aika on, jos silloinkaan. Olettaa voit loputtomiin, varma et voi olla mistää