Päivä jolloin kaikki muuttui?

Follow my blog with Bloglovin

Tulee päivä, jolloin osa muistoistasi muuttuu yksityisiksi. Aamu, jona olet ainoa, joka muistaa. Ilta, jolloin menetys lyö leiman muistijälkiisi ja tiedät ettei vastaavanlaisia enää tule. Hetki, jolloin yksi aikakausi päättyy ja jälleen yhden ihmisen elo kiteytyy loisteeksi taivaan tähtikartastoon. 

Aina se tulee, se päivä. Ei kysy hetkeä, eikä siihen koskaan ole valmis, vaikka kuinka luulee varautuneensa. Kummallinen se on. Se päivä. Lopullinen. Kaikki muuttuu, eikä mikään muutu. Elämä jatkuu. Sinun, minun, heidän, meidän, teidän, vaan ei hänen. 

Yksi on joukosta poissa.

Elämään se muistuttaa. Menetys. Läsnäoloon juuri nyt. Iloitsemaan harmaistakin aamuista, rakkaiden ihmisten hymystä, karvakorvan märästä pususta suoraan suulle, sekä lintulaudalle pyrähtäneestä tempperamenttisesta sinitiaisesta, jonka mielestä koko kirsikkapuu kuuluu vain ja ainoastaan hänelle. 

Menetys on kummajainen. Niin yksityinen, eikä kuitenkaan oma. Jaettu, mutta silti itse harteillaan kannettava. Sitä voi selittää loputtomiin, paeta sanoihin, kätkeä sivulauseisiin, mutta eroon siitä ei pääse kuin kohtaamalla sen kasvotusten. Tuijottamalla syvälle silmiin ja hyväksymällä sen mukanaan tuoma muutos. 

Menneisyytemme on joukko muistojen sirpaleita, jotka ajan saatossa kiinnittyvät toisiinsa, haluamallaan tavalla, ja rakentavat elämämme palapeliä, sellaisena kuin me sen näemme. Toisissa palasissa tuikkii jo tähti, toiset vielä huokuvat elämää.

Odotuksen tuolla puolen

Follow my blog with Bloglovin

Se on sitä, kun ei tiedä, miten päin olla. Tiedä mihin katsoa. Mitä ajatella, mille ryhtyä. Hikoiluttaa. Riemastuttaa. Jännittää. Tuskastuttaakin. Sitähän se on. Odotus. Hyvä uutinen? Huono uutinen? Vai odotustako yhtä kaikki? 

Parasta toivoo jokainen. Kohtuullista vähintäänkin. Aina ja alati. Pientä ja suurta. Ei pety pessimisti, mutta toivoo silti. Optimistin toinen nimikin toivo on.

Huonon kohdatessaan toivoo, ettei se olisi totta. Että menisi pois, eikä tarvitsisi ajatella lain. Luikahtaisi ulos oven raosta, ennen kuin sisälle  asti ehtisikään. Saisi kuvitella, että untahan se olikin vain. Kuvitelmaa kaikki tyystin.

Hyvän kohdatessaan tahtoisi kuuluttaa koko maailmalle. Leijua kevyessä yläpilvessä. Kulmakarvat onnesta vinksallaan. Korvannipukat naurusta mutkalla. Naama revenneenä tennarina. Sitäkin se on. Odotus. Nuppu, joka kasvaa ja kehittyy. Avautuu, kun aika on, jos silloinkaan. Olettaa voit loputtomiin, varma et voi olla mistään.

Paljon on odotusta ihmisen elämässä. Jossittelua, otaksuntaa, arvailua. Tuloksetonta vatvontaa. Odotellaan lomaa, varrotaan vieraita. Ennakoidaan työtilanteita. Vuotetaan koetuloksia.  Kuolemaltakin voi lykkäystä joutua anomaan. Aprikoidaan kaiken vaikutusta kaikkeen. Määritellään asioiden kulku, ennen kuin mitään on tapahtunut.  Niin on kiire aprikoidessa, että voi unohtua elämä itsessään. No jos jotain huonoa, niin aina toki hyvääkin, sillä voihan vartoominen ihanaakin olla. Turvallinen arkipäivän ajanviete. Unettomien öiden sulostuttaja. Kuohuvien mielten kiehtova tanssiinkutsu.

Aina ei kuitenkaan odotuksensa laatua valita voi, ja joskus on asia ihmistä itseään suurempi. Jos se onni annetaan, että valinta oma on, olkoon ihminen kykeneväinen siitä nauttimaan.  

Eihän heitä nykyhetkeä hukkaan murehtimalla turhia. Godot kun ei välttämättä huomennakaan saavu. Eihän öitään valvo maalaamalla seinien piruja piiloon. Murehdi ennalta kaikkea sitä, minkä kohtalon harso vielä kätkee. 

Kellutelkoon läsnäolon keveydessä. Paistatelkoon pienessäkin auringonpaisteessa. Mitään odottamatta, hetkessä heijaten.                                                                      

Elämää arvokkaampi

Follow my blog with Bloglovin

Ihminen. Eläin. "Hyvin"vointi. Tila. Luonnon tila. Luonnollinen. Luonnoton. Ristiriitainen.

Todellisuus.

Maailma suorastaan kuhisee eläinrakkaita ihmisiä. Me suomalaiset rakastamme luontoa ja sen eläimistöä, niissä rajoissa kuin se meille sopii. Lemmikkieläinbisnes kukoistaa ja muokkaamme karvaisista (ja karvattomista) ystävistämme itsemme kopioita ja panostamme eläinystäviimme rahallisesti enemmän kuin koskaan aiemmin. Ei riitä, että koira on koira tai kissa on kissa. Sen täytyy muuntautua inhimillisemmäksi, jotta voisimme rakastaa sitä vielä enemmän. Miksi?

Kotiemme ulkopuolella tilanne on vielä huonompi. Luonnonvaraisten eläinten ahdinko kasvaa jatkuvasti, eikä tuotantontoeläimillä edelleenkään ole edes itseisarvoa. Kuinka edes käymme keskustelua siitä, onko kaikilla eläimillä oltava mahdollisuus raikkaaseen veteen kellon ympäri tai tarvitseeko eläin tilaa päästäkseen liikkumaan?

Maailman tarkastelu ruusunpunaisin lasein tekee ajoittain hyvää meille kaikille, keventää maailmantuskan raskasta viittaa ja antaa mahdollisuuden huokaista hetkeksi, mutta eläinkysymyksissä maailmakatsomuksemme vaatisi melkoista ravistelua.

Hakeutuuko susi asutuksen lähettyville ,vai onko asutus suden reviirillä? Vaarantaako hirvi liikenteen ylittämällä valtatien, vai katkaiseeko tie hirven luontaisen kulkureitin? Onko teuraalle ajettavan sian pelko ja hätä vähempiarvoista kuin ilotulitusraketteja pelkäävän lemmikin hätä? Kestävätkö turkistarhan minkkien pienet tassut jäistä rautaa paremmin kuin puuvillakopassa nukkuvan fretin pehmeät päkiät?

Eläinoikeuksiin liittyvät asiat herättävät aina ristiriitaista keskustelua. Toivomme eläinten voivan hyvin, mutta kun toisessa vaakakupissa on omasta mukavuudesta tinkiminen, saa asia aivan toisenlaisen värin. 

Elämä on lyhyt. Elät vain kerran. Nauti silloin, kun voit. Ihmiselämä on lyhyt, mutta elämän kiertokulku on, jos ei ikuinen, niin ainakin jatkuva, ja siihen kiertokulkuun me joka hetki jätämme omat jälkemme. Niin hyvät kuin huonotkin,

Eräältä viisaalta mieheltä kysyttiin kerran, mikä elämässä on arvokkainta, ja hän vastasi ´Elämä itse.`

Jos me emme arvosta elämää, tai määritämme elävien olentojen tärkeyden omien mieltymystemme mukaan, mitä meille oikeastaan jää? Olemassaolomme perustuu siihen, että ympärillämme on maailma, joka sykkii ja hengittää samassa rytmissä kaiken elävän kanssa.

Ilman sitä sykettä, ei meilläkään ole merkitystä.