Näytetään tekstit, joissa on tunniste runous. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste runous. Näytä kaikki tekstit

Syksyn siemen


              


Tiedätkö hetken sen, kun kesä uinahtaa yllättäen? Torkkuu ensin hetkittäin. Työskentelee pätkittäin. 

Syntyy syksyn siemen. 

Tarttuu puihin, valtaa niityt, kutoo kirjonsa kuuta myöten.

Koivun lehtiin kauneinta kultaa, varvikoille säihkyvää punaa. Pihlajalle ruostehuppu, 
Kanervalle purppuranuttu.





Se on syksyn siemen.

Tanssia värien.

Kirpeyttä aamujen.

Henkäys alkavan horroksen.




Kevään känkkäränkkä

Follow my blog with Bloglovin



Eilen kurkistin kukkapenkkiin. Ihan varovasti. Muuten vain. Puolihuomaamattomasti. Kevään ensimmäisiä linssiluteita haeskelin. Kuvauskohteita kuulostelin. Ripistelin lehtikasoja, raottelin korsikumpuja. Heinätukkoja heiluttelin. Silloin hänet huomasin! Törötti päättäväisenä, jurotti tuimana, harmistuneeltakin vaikutti. Kapoiset sormet kippurassa, vihreät viipokkaat vänkkyrässä.


Kevään känkkäränkkä!

`Tehkää tietä`, se huuteli, naapureilleen irvisti.
´Tämä on minun penkkini, siis kauemmaksi siirtykää. `




Tyynenä katseli tulppaanineito toveriaan mekastavaa. Hymyili hennosti, helmojaan heilautti, auringosta pontta otti. Antoi kameran tulkita olemustaan, täysin rinnoin nautti ihailusta. Huojahti hillitysti, keikisti kainosti, kauneutta jaloa säteili. Jo mekastuksenkin unohti. Sivusta katseli känkkäränkkä, huomionkipeänä kitisi. Tahtoi osansa suosiosta, paistatella sekin halusi. Vaan eivät yltäneet varpaansa tulppaanipenkkaan, ulottuneet sormensa neidon helmaan. Kiukkuisesti komensi kuvaajaa, käski pikaisesti luokseen palaamaan.




`Kaikkia meitä tarvitaan`, huusi piskuinen känkkäränkkä.







Tuulentupien temmeltäjä

Follow my blog with Bloglovin


Ikkunaan piirsi usva kartan, harsi hunnun hennolla seitillään. Rakensi reitin, kulkijaa kutsui, opasti oikeaan suuntaan. Tyär uneen upposi, pilvilinnaan ponkaisi, haaveita herkkiä hamusi. Katoilla kiipeili, kallioilla kieri, heinikossa piehtaroi. Utuisissa unelmissa tuulihelma tunnelmoi. Paljain jaloin poluilla riensi, pellon laitoja piipersi. 
Valossa viivähti veitikka vallaton, aamun alkavan aavisti. Rinsessa piskuinen, paljasjalkainen, unihiekkaa varpaistaan karisti.

Viipyile haaveissa. Pystytä pilvilinnoja. Unelmissasi temmellä.
Rohkeasti, perhosen lailla, tuulentuvissa viiletä.









Oi koita jo kevät!

Mitä tekee innokas puutarhuri helmikuussa, kun lumi peittää uuden torpan pihamaata, eikä valtaisille taimikasvatuksille ole sisällä oikein t...