Follow my blog with Bloglovin
Maailma on pysähtymässä, hetkellisesti. Ihmisten mielissä velloo epätietoisuus, ahdistus, huoli, epäusko, ärtymyskin. Voiko tämä olla totta? Rajoja suljetaan, ruokaa hamstrataan, julkisia tilaisuuksia perutaan ja lähikontakteja vältellään. Yhden mielestä vähätellään, toinen kokee valtiolliset toimet ylireagoinniksi. Maailmanlaajuinen pandemia on myös osoittautunut hyödylliseksi poliittiseksi pelinappulaksi, jota häikäilemättä käytetään hyväksi.
Mediaa syytetään paniikin lietsomisesta ja toisaalta herjataan päättäjiä tiedon panttaamisesta. On selvää, että tällainen poikkeuksellinen tilanne jakaa mielipiteitä. Kukin voinee kuitenkin valita tietolähteensä sen mukaan, millaista tietoa haluaa ja tarvitsee. Mielestäni asiatieto ei lisää tuskaa, päinvastoin. Asiallisen ja kattavan tiedottamisen pohjalta jokaisella on mahdollisuus maalaisjärjen käyttöön ja itselle parhaiten sopivien ratkaisujen etsimiseen. Skaandaalinhakuisten roskalehtien lukeminen sen sijaan ei välttämättä edesauta kenenkään hyvinvointia. Koronaviirus pelottaa minuakin ja nähtäväksi jää, mitä kaikkea kevät mukanaan tuo. Viiruksen myrskypilvestä lienee mahdoton löytää hopeareunusta, mutta seurannaisvaikutuksissa näen paljon potentiaalia hyvien, jopa pysyvien muutosten tekemiseen.
Tarkastelenpa asiaa hetken TAHDIN HIDASTAMISEN näkökulmasta. JOS korona saa ihmiset karsimaan liikkumistaan ja menojaan, ja sen sijaan viettämään enemmän aikaa kotona perheensä kanssa, voiko sen nähdä jopa mahdollisuutena johonkin arvokkaaseen? JOS etätyö jatkossa (pandemian jälkeenkin) lisääntyisi niin kotimaassa kuin globaalistikin ja työmatkamatkustaminen laskisi, olisi sillä huomattavia myönteisiä vaikutuksia ilmastonlämpenemisen hidastumiseen. KUN valtiot sulkevat rajojaan ja markkinoilla vallitsee kaaos, voisiko se sysätä esimerkiksi Brexitin horjuttamaa EU:ta kehittämään omavaraisempaa taloutta?
Onko ihmiskunnan välttämätöntä alati reissata ympäri maailmaa ja palvoa jatkuvan kehityksen kultaista kruunua, kun näinkin pieni (kaiketi läpimitaltaan noin 120 nanometriä) tekijä voi hyvin nopeasti horjuttaa koko järjestelmää? Voisiko elämänrytmin hidastaminen ainakin joiltain osin jäädä pysyväksi ratkaisuksi arkeemme JA olisiko se niin vaarallista? Nyt jos koskaan kannattaa mielenrauhaa ja mielekästä ajanvietettä etsiä luonnosta. Menkää ystävät metsään, kolutkaa järvien rantoja, tallustelkaa niityn laitoja, nauttikaa kevään ensimerkeistä ja muuttolintujen kaakattavista auroista. Päivä kerrallaan.
Maailma on pysähtymässä, hetkellisesti. Ihmisten mielissä velloo epätietoisuus, ahdistus, huoli, epäusko, ärtymyskin. Voiko tämä olla totta? Rajoja suljetaan, ruokaa hamstrataan, julkisia tilaisuuksia perutaan ja lähikontakteja vältellään. Yhden mielestä vähätellään, toinen kokee valtiolliset toimet ylireagoinniksi. Maailmanlaajuinen pandemia on myös osoittautunut hyödylliseksi poliittiseksi pelinappulaksi, jota häikäilemättä käytetään hyväksi.
Mediaa syytetään paniikin lietsomisesta ja toisaalta herjataan päättäjiä tiedon panttaamisesta. On selvää, että tällainen poikkeuksellinen tilanne jakaa mielipiteitä. Kukin voinee kuitenkin valita tietolähteensä sen mukaan, millaista tietoa haluaa ja tarvitsee. Mielestäni asiatieto ei lisää tuskaa, päinvastoin. Asiallisen ja kattavan tiedottamisen pohjalta jokaisella on mahdollisuus maalaisjärjen käyttöön ja itselle parhaiten sopivien ratkaisujen etsimiseen. Skaandaalinhakuisten roskalehtien lukeminen sen sijaan ei välttämättä edesauta kenenkään hyvinvointia. Koronaviirus pelottaa minuakin ja nähtäväksi jää, mitä kaikkea kevät mukanaan tuo. Viiruksen myrskypilvestä lienee mahdoton löytää hopeareunusta, mutta seurannaisvaikutuksissa näen paljon potentiaalia hyvien, jopa pysyvien muutosten tekemiseen.
Tarkastelenpa asiaa hetken TAHDIN HIDASTAMISEN näkökulmasta. JOS korona saa ihmiset karsimaan liikkumistaan ja menojaan, ja sen sijaan viettämään enemmän aikaa kotona perheensä kanssa, voiko sen nähdä jopa mahdollisuutena johonkin arvokkaaseen? JOS etätyö jatkossa (pandemian jälkeenkin) lisääntyisi niin kotimaassa kuin globaalistikin ja työmatkamatkustaminen laskisi, olisi sillä huomattavia myönteisiä vaikutuksia ilmastonlämpenemisen hidastumiseen. KUN valtiot sulkevat rajojaan ja markkinoilla vallitsee kaaos, voisiko se sysätä esimerkiksi Brexitin horjuttamaa EU:ta kehittämään omavaraisempaa taloutta?
Onko ihmiskunnan välttämätöntä alati reissata ympäri maailmaa ja palvoa jatkuvan kehityksen kultaista kruunua, kun näinkin pieni (kaiketi läpimitaltaan noin 120 nanometriä) tekijä voi hyvin nopeasti horjuttaa koko järjestelmää? Voisiko elämänrytmin hidastaminen ainakin joiltain osin jäädä pysyväksi ratkaisuksi arkeemme JA olisiko se niin vaarallista? Nyt jos koskaan kannattaa mielenrauhaa ja mielekästä ajanvietettä etsiä luonnosta. Menkää ystävät metsään, kolutkaa järvien rantoja, tallustelkaa niityn laitoja, nauttikaa kevään ensimerkeistä ja muuttolintujen kaakattavista auroista. Päivä kerrallaan.
Rauhaa ja rakkautta tuleviin haasteisiin!
