Kuuranneito

Follow my blog with Bloglovin Vilahtaa ohi käenkaalimätäs. Napsivat nilkkaan mustikan punaiset varvut. Vauhdittavat suopursut kulkijan askelta yhä syvemmälle metsän siimekseen. Liikaa on kulunut aikaa edellisestä kerrasta. Missä viipynyt olet,  henkäilevät aamukasteesta nuokkuvat loppukesän kukkijat. Lempeästi vetää metsä haaveilijan tuoksuvaan syliinsä. Hyväksyy ehdoitta, pyyhkii otsalta huolen häivät, sipaisee suupielestä surun jäljet. Askel liitää kevyesti kuin unessa. Mieli ja keho ovat yhtä. Vain tämä hetki. Ei väsymystä, ei kipua. Kunnes yllättäen - Jomotus, vihlonta, polte. Yht´äkkiä tietoisuus hallitsee jokaista hengenvetoa, askelta ja ajatusta. Ei taas. Pitkäaikainen kipu on kummallinen kaveri. Se on kuin Solsidan sarjan Ove. Elämää rajoittava tekijä, jonka kanssa ei aina tiedä itkeäkö vaiko nauraa. Hermoja raastavan raivostuttava, se on sanomattakin selvää. Sitä välttää ja väistelee. Lymyilee omissa oloissaan, vaikka tietää saavansa sen seurakseen ennen p

Follow my blog with Bloglovin Istun pation portailla ja katselen tuulessa huojuvaa kukkaloistoa. Aurinko lämmittää yön viilentämät varpaani. Pieni hämähäkki kipittää säärtäni pitkin, kastehelmet nuokuttavat herukan lehtiä. Puoliso rapistelee keittiössä aamun lehteä ja paahteinen kahvin tuoksu tavoittaa unisen nenäni. Karvakorva kääntää kylkeä korissaan, tuhisee tyytyväisenä. Ei vielä lenkille, se viestii. Olen onnellinen. Kaikki on hyvin tässä ja nyt. Venytän hetkeä, kunnes päivä hiljalleen käynnistyy ja arjen rutiinit ottavat vallan. Ei se mitään. Sekin tuntuu hyvältä. Kun viimein ehdin istahtaa alas koneen ääreen ja antautua hetkeksi päähänpistojeni vietäväksi, karkaa mieleeni eräs ajatus, joka säännöllisisin väliajoin minua kiusaa. Hyvä - parempi - Olitko paras? Kai sentään nopein? Ehkä kaunein - no voimakkain ainakin? Teithän hyvän vaikutuksen, esiinnyit eduksesi? Osasit vakuuttaa osaamisellasi?  Vilkuilen elämäni takapeiliin oikein antaumuksella ja yritän saada m