Onhan kaikki hyvin?

Follow my blog with Bloglovin

Eristyksissä. Aika on pysähtynyt. Minuutit juoksevat, tunnit lipuvat ohi. Viisarit takovat merkityksettöminä kellotaulun väsyneitä kasvoja. Päivät pyörivät tyhjiössä. Takerrun rutiineihin. Luon uusia. Aikataulutan luovaa työskentelyäni tuomaan rytmiä hajanaisiin vuorokausiin. 

Kaikki on hyvin.

Räpiköin uutisvirrassa, erottelen faktoja oletuksista. Kuka tietää? Mitä? Missä? Suunnittelen tulevaisuutta jonnekkin hamaan huomiseen. Tyhjennän loputonta to-do-listaa. Epätietoisuus lyö lamaannuttavan leimansa jokaiseen uuteen ideaan. Aika ei jäsenny.

Mutta kaikkihan on hyvin.

Tuijotan autioituneita lenkkipolkuja. Tyhjinä pöliseviä autoteitä. Hylättyjä leikkipuistoja. Horisontissa näkyy liikettä. Ihmisiä! Väistän - kauempaa kuin olisi syytä. Tervehdin iloisesti, haen yhteyttä. Yksi vastaa, toinen ei, kolmas kääntyy pois. Epäluulo huuhtoo jokaisen kasvoja.

Onhan kaikki on hyvin?

Rintalastan alla on möykky, hengitys nousee kurkunpäähän, itku etsii tietään ulos. Etsiydyn lintujen kevätkonserttiin. Hellittelen taittuvan talven riemusta pullistelevia pajunkissoja, möyrin sammalikossa, etsin kevään varhaisimpia tulokkaita.
Tuolla sinivuokko! Katso leskenlehti! Näsiä! 

Hiljalleen levottomuus raukeaa ja luontoäiti muistuttaa, että maailma on edelleen tässä. Läsnä. Olemassa. Minä täällä. Sinä siinä. Me yhdessä. Hengitämme. Hetki kerrallaan. Hiljaisuudessa lepää kauneus.

Välillä kaikki on hyvin.

Kuuletko ajatuksesi?

Follow my blog with Bloglovin

"Useimmat ihmiset eivät koskaan kuuntele"

-Ernest Hemingway

Kuunnella voi monin tavoin. Se on taitolaji, sanotaan. Väittävät, että harjaantuakin siinä voi. Oppia uusia tapoja. Kehittyä hyväksi kuuntelijaksi. Mutta mitä se on, kuunteleminen? Hetkessä olemista. Pysähtymistä. Vastaanottamista. Ääntähän on maailma täynnä.

Mitä sinä kuuntelet? Miten sinä kuuntelet? Milloin sinä kuuntelet? 

Maailmamme muuttuu alati kovaäänisemmäksi. Desibelitasot nousevat, korvamme kuulevat kaiken. On autoja. Lentokoneita. Työmaita. Kännyköitä. Taustamusiikkia. Tietokonepelejä. Hälyä joka lähtöön. Massaa, jota äänisaasteeksi kutsutaan. Se vaikuttaa meihin. Aivomme reagoivat jokaiseen ääneen. Olemme alitajuisesti tarkkaavaisia jopa nukkuessamme, sillä kuulo on tärkein varoitus- ja suunnistusaistimme, kiitos evoluution. On toki paljon ääniä, jotka rentouttavat, rauhoittavat. Tuottavat mielihyvää. Luonnollisia ääniä. Luonnon ääniä. Ääniä, joista etäännymme joka hetki. Ääniä, jotka jäävät melusaasteen alle. Ääniä, jotka ovat osa sitä ympäristöä, josta olemme lähtöisin. Me kaikki. Ihmisen pojat.

Olemmeko kadottamassa kuuntelemisen ikiaikaisen taidon, koska emme kuule meille tärkeitä ääniä? Linnun laulua. Tuulen huminaa. Puron solinaa. Haavan lehtien havinaa. Mehiläisten surinaa. Ääniä, jotka sitovat meidät osaksi luontoa. Hiljaisuutta, joka syntyy siitä, kun mieli rauhoittuu luonnolliseen äänimaisemaansa. Me olemme osa sitä maisemaa. Se on osa meitä.

"Mikään ilma ei ole suloista hiljaisuudessa, se on suloista vain täyttyessään vaimeiden äänten virrasta- lintujen liverryksestä, hyönteisten surinasta ja sirityksestä," - John Ruskin (Unto This Last 1862)

Kulje siis ääntä kohti. Havittele tuulta. Etsiydy pörriäisten pariin. Lumoudu laineiden liplatuksesta, punarinnan liverryksestä. Kuuntele maailman sykettä. Kuuntele rakkaitasi. Kuuntele itseäsi.

"The world has music for those who listen"

- George Santayana