Horrosta hereillä

Follow my blog with Bloglovin Väsyttääkö? Niin minuakin. Vuosi vuodelta syyspimeät tuntuvat jatkuvan pidempään. Vuosi vuodelta jouluvalot ilmestyvät omiinkin ikkunoihini aiemmin ja aiemmin. Yksi karistaa valottomuutta kynttilöillä, toinen ostaa etelän matkan, kolmas kirkasvalolamppuja. Minä olen päättänyt yrittää hyväksyä hämäryyden. Annan itseni vaipua talvihorrokseen. Horrostan hereillä. Toki arkea on pyöritettävä, työt hoidettava ja elämä jatkuu, mutta annan itselleni luvan olla aamuisin hieman tavallista tokkuraisempi, pikkuisen nuutunut päivisin, epäsosiaalinen milloin vaan ja makeannälkäinen koko ajan.

Hyväksyn oman mielentilani, sillä jatkuva väsymyksen pakoilu se vasta uuvuttaakin. Hämärä saa minut kaivautumaan (tavallista useammin) sohvan nurkkaan kirja kainalossa, villasukat jalassa, teekuppi kourassa- JA SE ON MUKAVAA. Vuodenajan vaihtuminen näkyy luonnossa, miksei se saisi näkyä minussakin, olenhan yksi luontokappale muiden joukossa. Minä horrostan hereillä, ja se auttaa jaksamaan. Huomaan, etten olekaan niin ärtynyt, valita väsymystäni (lähipiiri voi toki olla eri mieltä) tai sytyttele lamppuja heti kun pihalla hämärtää. Nautin luonnon tarjoamista tummista hetkistä ja annan kehon ja mielen huilata. Keinoja on monia ja hämäryyteen voi uppoutua niin sohvalla fiilistellen kuin kirpeässä syyssäässä samoillen.




Hämärän valoisa puoli

Kaiva villanutut kaapin perältä ja työnnä nenäsi pikkupakkaseen. Tallustele taivasalla ja tähyile tähtiä, kummastele kuuta.

Näe se minkä valo kätkee, mutta pimeä paljastaa.

Anna ihmetykselle aikaa, ajatuksille tilaa tulla. Hämärän suojissa mieli lepää, jos vain sallit sen. Horrosta hereillä- edes hetkittäin.





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vuorotteluvapauden ensitunnelmia

Mitä sinulle kuuluu?

Elämäsi kirja