Suututtaako?
Follow my blog with Bloglovin
Voi ei, taas se alkaa. Hartiat jännittyvät, kulmat kurtistuvat, korvat sulkeutuvat. Kello on vasta kymmenen aamulla - tästä tulee pitkä päivä. Joku murjaisee aika ajoin vitsin ja yrittää keventää tilannetta ajatellen, että tämä on nyt on tätä. Kyllä se ohi menee, ehkä. Kaksikymmentä silmäparia vilkuilee sinne tänne yrittäen keskittyä olennaiseen. Puree hammasta, luo kyllästyneen katseen naapuriinsa, ja vaikenee. Vain yhdellä on oikeus. Tänäänkin.
Oikeus olla äänessä silloin, kun puheenvuoro kuuluu jollekulle toiselle. Oikeus oikutella, sättiä ja vaatia. Oikeus arvostella. Oikeus myrkyttää ilmapiiri omalla käytöksellään. Päivästä toiseen, aina kun hänestä siltä tuntuu. Aiheesta vitsaillaan, siitä juputetaan, ja sitä kirotaan. Mutta edelleen vaietaan. Vaietaan, jotta yleinen ilmapiiri ei järkkyisi enempää. Vaietaan, sillä konfrontointi aiheuttaa kohtuuttoman konfliktin ja joukon uusia hankalia tilanteita.
Ketuttaako? Korpeaako niin, että vatsasta vääntää? Saako silloin suuttua? No saako sanoa jos suututtaa? Kannattaako se?Joku sanoisi nyt napakasti, että aiheesta saa ja pitää suuttua. Ihmisen on pidettävä puoliaan. Se on toki totta, mutta entä jos jo suunsa avatessaan tietää, että vastassa on ihminen, jolle huutaminen ja tiuskiminen on tapa kommunikoida? Siitä ei voi hyvä seurata.
Olen huono suuttuja. Inhoan huutamista, tiuskimista, metelöimistä. Mieluummin mökötän hetken, setvin asioita päässäni ja avaan sitten sanaisen arkkuni. Seuraavassa pieni tarina siitä, kuinka ylirasittunut oikeudentuntoni avasi sanaisen arkkunsa. Hypätkää kyytiin!
Olen huono suuttuja. Inhoan huutamista, tiuskimista, metelöimistä. Mieluummin mökötän hetken, setvin asioita päässäni ja avaan sitten sanaisen arkkuni. Seuraavassa pieni tarina siitä, kuinka ylirasittunut oikeudentuntoni avasi sanaisen arkkunsa. Hypätkää kyytiin!
Voi ei, taas se alkaa. Hartiat jännittyvät, kulmat kurtistuvat, korvat sulkeutuvat. Kello on vasta kymmenen aamulla - tästä tulee pitkä päivä. Joku murjaisee aika ajoin vitsin ja yrittää keventää tilannetta ajatellen, että tämä on nyt on tätä. Kyllä se ohi menee, ehkä. Kaksikymmentä silmäparia vilkuilee sinne tänne yrittäen keskittyä olennaiseen. Puree hammasta, luo kyllästyneen katseen naapuriinsa, ja vaikenee. Vain yhdellä on oikeus. Tänäänkin.
Oikeus olla äänessä silloin, kun puheenvuoro kuuluu jollekulle toiselle. Oikeus oikutella, sättiä ja vaatia. Oikeus arvostella. Oikeus myrkyttää ilmapiiri omalla käytöksellään. Päivästä toiseen, aina kun hänestä siltä tuntuu. Aiheesta vitsaillaan, siitä juputetaan, ja sitä kirotaan. Mutta edelleen vaietaan. Vaietaan, jotta yleinen ilmapiiri ei järkkyisi enempää. Vaietaan, sillä konfrontointi aiheuttaa kohtuuttoman konfliktin ja joukon uusia hankalia tilanteita.
`Mennään nyt vaan, päästään
vähemmällä olemalla hiljaa`, on ollut myös minun filosofiani. Useimmiten sillä pääseekin melko pitkälle.
Kunnes saapuu se hetki. Raja tulee vastaan. Mittari lyö pysyvästi punaisen puolelle ja sanat riuhtovat tiensä ulos. Tympääntyneet huulet lyövät loukkua. Pahasti ei sanota, mutta hyvin suoraan ja kaunistelematta. Ja sitten kaduttaa. Kannattiko suuttua? Ehkä ei, mutta aina ei kuitenkaan voi olla hiljaa. Edes mököttäjä.
Niin yksilön kuin ryhmänkin hyvinvoinnin lähtökohtana on, että jokaisella on tilaa olla ja hengittää. On lupa puhua ja tuntea, mutta myös vastuu kuulla, kuunnella ja nähdä muut ihmiset. Jos se ei toteudu, on lienee lupa suuttua. Huutamaan en silti aio opetella. Sen jätän niille, joiden äänihuulet eivät muuten saa tarpeeksi rasitusta.
Pakkanen paukuttaa viittätoista astetta ja aurinko säihkyy vaaleansinisellä taivaalla. Täydellinen lenkkikeli. Ei muuta kuin tossut jalkaan, maski naamaan ja menoksi! Viikon vinkki: Jos sappi kiehuu yli, eikä sauna auta, laita lenkille ohuempi paita ja juokse tuplasti kovempaa. Jo helpottaa!
Aurinkoa ystävät!
Niin yksilön kuin ryhmänkin hyvinvoinnin lähtökohtana on, että jokaisella on tilaa olla ja hengittää. On lupa puhua ja tuntea, mutta myös vastuu kuulla, kuunnella ja nähdä muut ihmiset. Jos se ei toteudu, on lienee lupa suuttua. Huutamaan en silti aio opetella. Sen jätän niille, joiden äänihuulet eivät muuten saa tarpeeksi rasitusta.
Pakkanen paukuttaa viittätoista astetta ja aurinko säihkyy vaaleansinisellä taivaalla. Täydellinen lenkkikeli. Ei muuta kuin tossut jalkaan, maski naamaan ja menoksi! Viikon vinkki: Jos sappi kiehuu yli, eikä sauna auta, laita lenkille ohuempi paita ja juokse tuplasti kovempaa. Jo helpottaa!
Aurinkoa ystävät!
Kommentit
Lähetä kommentti