Elämää arvokkaampi

Follow my blog with Bloglovin

Ihminen. Eläin. "Hyvin"vointi. Tila. Luonnon tila. Luonnollinen. Luonnoton. Ristiriitainen.

Todellisuus.

Maailma suorastaan kuhisee eläinrakkaita ihmisiä. Me suomalaiset rakastamme luontoa ja sen eläimistöä, niissä rajoissa kuin se meille sopii. Lemmikkieläinbisnes kukoistaa ja muokkaamme karvaisista (ja karvattomista) ystävistämme itsemme kopioita ja panostamme eläinystäviimme rahallisesti enemmän kuin koskaan aiemmin. Ei riitä, että koira on koira tai kissa on kissa. Sen täytyy muuntautua inhimillisemmäksi, jotta voisimme rakastaa sitä vielä enemmän. Miksi?

Kotiemme ulkopuolella tilanne on vielä huonompi. Luonnonvaraisten eläinten ahdinko kasvaa jatkuvasti, eikä tuotantontoeläimillä edelleenkään ole edes itseisarvoa. Kuinka edes käymme keskustelua siitä, onko kaikilla eläimillä oltava mahdollisuus raikkaaseen veteen kellon ympäri tai tarvitseeko eläin tilaa päästäkseen liikkumaan?

Maailman tarkastelu ruusunpunaisin lasein tekee ajoittain hyvää meille kaikille, keventää maailmantuskan raskasta viittaa ja antaa mahdollisuuden huokaista hetkeksi, mutta eläinkysymyksissä maailmakatsomuksemme vaatisi melkoista ravistelua.

Hakeutuuko susi asutuksen lähettyville ,vai onko asutus suden reviirillä? Vaarantaako hirvi liikenteen ylittämällä valtatien, vai katkaiseeko tie hirven luontaisen kulkureitin? Onko teuraalle ajettavan sian pelko ja hätä vähempiarvoista kuin ilotulitusraketteja pelkäävän lemmikin hätä? Kestävätkö turkistarhan minkkien pienet tassut jäistä rautaa paremmin kuin puuvillakopassa nukkuvan fretin pehmeät päkiät?

Eläinoikeuksiin liittyvät asiat herättävät aina ristiriitaista keskustelua. Toivomme eläinten voivan hyvin, mutta kun toisessa vaakakupissa on omasta mukavuudesta tinkiminen, saa asia aivan toisenlaisen värin. 

Elämä on lyhyt. Elät vain kerran. Nauti silloin, kun voit. Ihmiselämä on lyhyt, mutta elämän kiertokulku on, jos ei ikuinen, niin ainakin jatkuva, ja siihen kiertokulkuun me joka hetki jätämme omat jälkemme. Niin hyvät kuin huonotkin,

Eräältä viisaalta mieheltä kysyttiin kerran, mikä elämässä on arvokkainta, ja hän vastasi ´Elämä itse.`

Jos me emme arvosta elämää, tai määritämme elävien olentojen tärkeyden omien mieltymystemme mukaan, mitä meille oikeastaan jää? Olemassaolomme perustuu siihen, että ympärillämme on maailma, joka sykkii ja hengittää samassa rytmissä kaiken elävän kanssa.

Ilman sitä sykettä, ei meilläkään ole merkitystä.