Maadoittumisen mahdottomuus

Follow my blog with Bloglovin
Maadoittuminen. Rauhoittuminen. Syventyminen.

Ajatukset laukkaavat paikasta toiseen kuin vauhkoontunut lauma villihevosia. Juuri kun ehdit istahtaa alas, oletkin jo nousemassa portaita yläkertaan, toimittamaan kuka ties mitä. Leivot kakun, järjestät vaatekaapin ja peset saunan. Keskittyminen onnistuu noin kolme sekuntia kerrallaan, ja sekin vaatii ponnistelua. Mieli heittelehtii levottomana kuin muovipullo Atlantin syysmyrskyissä.

Mitä tehdä, kun rentoutuminen ei onnistu? Ei auta torkut. Ei helpota juoksulenkki. Lasi viiniäkin menee hukkaan. Ei mitään erityistä syytä olla levoton. Kehossa ja mielessä vain vallitsee jatkuva kohina ja kuohunta.
Tunnistettavaa?


Minulle ainakin. Puutarhassa myllertäminen auttaa usein oivallisesti, vaikkakin maaliskuussa on omat haasteensa. Yleensä juoksulenkki sentään uuvuttaa lepattavan mielen, mutta joskus virtaa on liikaa. Edes suosikki tv-sarja kera sohvan ja viltin eivät tuo helpotusta. Täytyy siis turvautua lääkkeeseen, joka auttaa aina. Kurahousut jalkaan (myös karvakuonolle) ja mars pihalle. Tovin tallustelu räntäsateessa taatusti laittaa ailahtelevat ajatukset ruotuun.

Hyvinvointia ja mielenrauhaa luonnosta ystävät. Jälleen kerran. Suosittelen.


Katselin heitä. Ajatuksiani.
Pyristelivät irti.
Leijuivat ulottumattomissa.
Touhukkaina kuin hämärän herättämät tulikärpäset.
Siivet sateen kastelemat.
Kolkuttivat kyllästyneinä jo haljennutta ikkunaruutua.
"Jos avaisin, eivät antaisi kiinni", murahdin.
Sinä hymyilit.
"Kai tulevat, kun joutavat."

Astuin syliin ja kastelin varpaani.
Hengitin.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vuorotteluvapauden ensitunnelmia

Mitä sinulle kuuluu?

Elämäsi kirja