Onhan kaikki hyvin?

Follow my blog with Bloglovin

Eristyksissä. Aika on pysähtynyt. Minuutit juoksevat, tunnit lipuvat ohi. Viisarit takovat merkityksettöminä kellotaulun väsyneitä kasvoja. Päivät pyörivät tyhjiössä. Takerrun rutiineihin. Luon uusia. Aikataulutan luovaa työskentelyäni tuomaan rytmiä hajanaisiin vuorokausiin. 

Kaikki on hyvin.

Räpiköin uutisvirrassa, erottelen faktoja oletuksista. Kuka tietää? Mitä? Missä? Suunnittelen tulevaisuutta jonnekkin hamaan huomiseen. Tyhjennän loputonta to-do-listaa. Epätietoisuus lyö lamaannuttavan leimansa jokaiseen uuteen ideaan. Aika ei jäsenny.

Mutta kaikkihan on hyvin.

Tuijotan autioituneita lenkkipolkuja. Tyhjinä pöliseviä autoteitä. Hylättyjä leikkipuistoja. Horisontissa näkyy liikettä. Ihmisiä! Väistän - kauempaa kuin olisi syytä. Tervehdin iloisesti, haen yhteyttä. Yksi vastaa, toinen ei, kolmas kääntyy pois. Epäluulo huuhtoo jokaisen kasvoja.

Onhan kaikki on hyvin?

Rintalastan alla on möykky, hengitys nousee kurkunpäähän, itku etsii tietään ulos. Etsiydyn lintujen kevätkonserttiin. Hellittelen taittuvan talven riemusta pullistelevia pajunkissoja, möyrin sammalikossa, etsin kevään varhaisimpia tulokkaita.
Tuolla sinivuokko! Katso leskenlehti! Näsiä! 

Hiljalleen levottomuus raukeaa ja luontoäiti muistuttaa, että maailma on edelleen tässä. Läsnä. Olemassa. Minä täällä. Sinä siinä. Me yhdessä. Hengitämme. Hetki kerrallaan. Hiljaisuudessa lepää kauneus.

Välillä kaikki on hyvin.