Vuorotteluvapauden ensitunnelmia

Nyt se on alkanut. Uusi elämä. Lähes kolme vuotta odotettu vuorotteluvapaa on viimein käynnistynyt. Kuusipäiväinen työviikko vaihtuu, silloin tällöin ja paljolti milloin vain, suoritettaviin koulutöihin ja mikä parasta, omien tekstien työstämiseen. Näytelmä valmistuu hyvää vauhtia ja pitkä proosakin saanee taas yhden etapin syyskuun loppuun mennessä. Edessä on paljon mielenkiintoista ja hyvää. 

Kehoon on valumassa kepeys, jollaista en muista kokeneeni vuosikausiin. On sitä kovin kaivattua luovaa pöhinää, jota ei voi pakottaa. Yhä enenevässä määrin hajamielisyyttä ja harhailevia ajatuksia. Viikkopöllöyttä ja pitkiä juoksulenkkejä, jolloin ajatus virtaa valtoimenaan. Oiva tila luovuuden kukoistaa! 

Ja ennen kaikkea on aikaa. Aikaa unohtua ikkunan ääreen nauramaan harakkaperheen riekkumista kirsikkapuussa. Aikaa lojua olohuoneen matolla ja katsella muulinkorvan uusinta lehtirullaa ja rapsutella karvakorvan vatsaa. Aikaa olla, aikaa mennä, aikaa tehdä tai olla tekemättä. Aikaa nauttia lähestyvästä syksystä ja pienen puutarhamme antimista. 

Pakottomuus luo mielenrauhaa, joka soljuu koko kehoon. Se tuntuu keveytenä, pehmeytenä ja - rauhana. Kesäloman aikana keho on palannut omaan vuorokausirytmiinsä ja nyt sama saa jatkua. Mikä merkitys sillä onkaan hyvinvoinnille.

Olen pohtinut blogissa kaikenlaista aina työuupumuksesta luonnon ihmeisiin ja kaikki se on ollut matkaa kohti tätä irtiottoa. Jos näin viikon jälkeen joku kysyisi kannattaako jäädä vuorotteluvapaalle? Kiljuisin täyttä kurkkua- KANNATTAA! Mitä ihmettä sanonkaan kolmen kuukauden päästä?

Minulle vuorotteluvapaa on mahdollisuus hengähtää hetki, pohtia omia elämänvalintojani ja kenties harkita uutta suuntaa. 

Mitä se on tai voisi olla sinulle?