Kevään känkkäränkkä

-
Follow my blog with Bloglovin



Eilen kurkistin kukkapenkkiin. Ihan varovasti. Muuten vain. Puolihuomaamattomasti. Kevään ensimmäisiä linssiluteita haeskelin. Kuvauskohteita kuulostelin. Ripistelin lehtikasoja, raottelin korsikumpuja. Heinätukkoja heiluttelin. Silloin hänet huomasin! Törötti päättäväisenä, jurotti tuimana, harmistuneeltakin vaikutti. Kapoiset sormet kippurassa, vihreät viipokkaat vänkkyrässä.


Kevään känkkäränkkä!

`Tehkää tietä`, se huuteli, naapureilleen irvisti.
´Tämä on minun penkkini, siis kauemmaksi siirtykää. `


Tyynenä katseli tulppaanineito toveriaan mekastavaa. Hymyili hennosti, helmojaan heilautti, auringosta pontta otti. Antoi kameran tulkita olemustaan, täysin rinnoin nautti ihailusta. Huojahti hillitysti, keikisti kainosti, kauneutta jaloa säteili. Jo mekastuksenkin unohti. Sivusta katseli känkkäränkkä, huomionkipeänä kitisi. Tahtoi osansa suosiosta, paistatella sekin halusi. Vaan eivät yltäneet varpaansa tulppaanipenkkaan, ulottuneet sormensa neidon helmaan. Kiukkuisesti komensi kuvaajaa, käski pikaisesti luokseen palaamaan.




`Kaikkia meitä tarvitaan`, huusi piskuinen känkkäränkkä.







Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vuorotteluvapauden ensitunnelmia

-
Kuva
Nyt se on alkanut. Uusi elämä. Lähes kolme vuotta odotettu vuorotteluvapaa on viimein käynnistynyt. Kuusipäiväinen työviikko vaihtuu, silloin tällöin ja paljolti milloin vain, suoritettaviin koulutöihin ja mikä parasta, omien tekstien työstämiseen. Näytelmä valmistuu hyvää vauhtia ja pitkä proosakin saanee taas yhden etapin syyskuun loppuun mennessä. Edessä on paljon mielenkiintoista ja hyvää.  Kehoon on valumassa kepeys, jollaista en muista kokeneeni vuosikausiin. On sitä kovin kaivattua luovaa pöhinää, jota ei voi pakottaa. Yhä enenevässä määrin hajamielisyyttä ja harhailevia ajatuksia. Viikkopöllöyttä ja pitkiä juoksulenkkejä, jolloin ajatus virtaa valtoimenaan. Oiva tila luovuuden kukoistaa!  Ja ennen kaikkea on aikaa. Aikaa unohtua ikkunan ääreen nauramaan harakkaperheen riekkumista kirsikkapuussa. Aikaa lojua olohuoneen matolla ja katsella muulinkorvan uusinta lehtirullaa ja rapsutella karvakorvan vatsaa. Aikaa olla, aikaa mennä, aikaa tehdä tai olla tekemättä. Aikaa nauttia lähe
Lue lisää

Mitä sinulle kuuluu?

-
Kuva
Takana tuhansia juostuja kilometrejä. Kyllästymiseen asti koluttuja lenkkipolkuja. Uusia aluevaltauksia! Liian pitkiksi venyneitä iltalenkkejä ja väsymyksestä naukuvia reisilihaksia. Sitä on tämä kevät ollut. Tuntitolkulla tietokoneruudun sinivaloa. Satoja täyteen kirjoitettuja liuskoja maailmasta, jota kukaan muu ei vielä tunne. Toteutettuja haaveita, harppauksia kohti unelmista suurinta. Kovaa työtä, päättäväistä tuhinaa ja takkuun harottuja hiustupsuja. Sitäkin on tämä kevät ollut. Seurapelejä kahden kesken. Hämmennyksen hetkiä kauppajonossa. Yksinäisyyden aaltoja aamun hiljaisina hetkinä. Epätietoisuuden jatkuvaa sietämistä,  0massa turvalliseksi luodussa kuplassani. Poikkeuksellisen poikkeavia poikkeusoloja. Ei tavanomaisen keskimääräistä, eikä keskimääräisen tavanomaista. Kaikkea sitä on tämä kevät ollut. Mitä sinun kevääseesi kuuluu?
Lue lisää

Elämäsi kirja

-
Kuva
Tiedätkö sen tunteen, kun käännät kirjasta viimeisen sivun, luet kappaleen loppuun, suljet kannen, painat opuksen rintaasi vasten ja huokaiset syvään? Siinä se on. Elämää suurempi kirja. Elämäsi kirja! Onnentäyteinen autuus vaihtuu kuitenkin pian pakahduttavaksi hämmennykseksi. Se on ohi, mitä minä nyt teen? En ole vielä valmis luopumaan! Kuka tästä eteenpäin kertoo minulle, kuinka asioiden kuuluu olla, maailman levätä radallaan? Minä painoin sellaisen kirjan rintaani vasten viimeksi eilen. Puristin sitä sylissäni tiukasti, jotta sanat ja viisaus täyttäisivät minut kuin ruusumalvan tuoksu aamuauringon hipaistessa herkän hempeitä terälehtiä. Tekisivät minusta eheämmän, nuolisivat haavojani, puskisivat poskeani kissanpennun lailla. Silitin kauniita kansia aivan kuin kosketus voisi tuoda tarinan lähemmäksi minua. En halunnut unohtaa sanaakaan, sillä rakastin niistä jokaista kuin mieletön. Yhden unohtaminen olisi voinut tehdä toisen merkityksettömäksi. Tänä kesänä kotimme on
Lue lisää