Puutteita taimivihkon sipuliosiossa!

Follow my blog with Bloglovin

Siellä ne sojottavat. Innokkaina harottavat. Pienet keikistelijät. Kurottavat aurinkoon kuin paksut vihreät sormet. Helmikuussa! Ilmestyivät aivan huomaamatta. Salakähmäisesti yllättivät.

Krookuksia? Liljoja? Vaiko tulppaaneja? Ehkäpä narsisseja! Pulpahtelevat esiin sieltä täältä. Varhaiset vihertäjät. Tuohonko minä niitä istutin? Ja tuonnekin? 

Lupaan pyhästi. Joka syksy. Kirjaan uudet (ja edellisvuotiset) ihastukseni taimivihkon sipuliosioon! Välittömästi. Tarkoin. Joka ikisen. Kuinka onkaan hienoa sitten keväällä ihastella monimuotoista väriloistoa. Nauttia lajien kirjosta ja jakaa kokemuksia muiden aiheesta innostuneiden kanssa. Vaatimattomasti hieman kehaistakin rantumpien lajien kanssa onnistumisesta. Laittaa kuva jos toinenkin puutarha ja piha- sivustolle.

Mutta... Mitä nyt? Missä ovat viime syksyn merkinnät? Entä edellisvuoden? Tai sitä edellisen? Kasvaako atsalean alla White Ladya, World Peacea vai Ballerinaa? Kenties 

Jeanned´Arcia! 

Kuikisteleeko mustaherukan alla viime syksyn uutuus vai männä vuoden alelaarin löytö? Sisäinen, erittäin säntillinen puutarhurini sättii henkistä huithapeliani. Heiluttelee äkäisesti mustaherukkaista vitsaansa, jonka lehtisilmut jo pullistelevat arvaamattomasti. Hienon taimivihkoni ruutusivut huutavat kalvakoina kuin auringon haalistama Suomen lippu.  Rutisevat tyytymättöminä tyhjyyttään.

Onneksi rakas huithapelini on nimensä veroinen ja valikoi kuulemansa tarkoin. Säntillisyys ei kuulu sen mielenkiiinnon kohteisiin, eikä se piittaa mustaherukasta ennen kuin pulleana makeana marjana. Saan siis jälleen kerran nauttia kevään merkeistä. Helmikuussa. Jännittäväksi käy, kuinka taajaan pakkanen vielä öisin kutittelee malttamattomia versoja. Jaksavatko pysytellä maan suojissa riittävän pitkään...

Kevät on kasvun ja huolettomuuden aikaa, joten taimivihkoni sipuliosio huutakoon tyhjyyttään vielä muutaman kuukauden.  Kestän sen, ja ihailen kaikkia niitä puutarha- ja piha-sivuston säntillisiä asiantuntijoita ja harrastajia, joiden taimivihkot ovat pullollaan sipulimerkintöjä.  Ensi syksynä minäkin. Taatusti. Lupaan sen. Jo nyt. 

Lienee siis syytä siirtää sukset  ja pulkat sivummalle. Keikistelijöitä häiritsemästä. Näin kevään kuiskeessa. Helmikuussa!