Kevään pilke silmäkulmassa

Follow my blog with Bloglovin Tip tip tip tip. Swoosh! Talitinttien talvikatos natisee liitoksissaan ja veikeät tinttarat hyppelevät pulleina ruoka-apajan helmoissa. Suojalumi taittelee origameja puiden latvustossa, veistää patsaita katoille, teiden reunoille. Metsähiiri on löytänyt kultasuonen! Kuukausien ajan se on käynyt tahtojen taistoa kaksijalkaisen takkutukan kanssa ja voittaja on löytynyt. Nelijalkaisesta ystävästämme on tullut talipallojen maahan pudottamisen mestari. Hiirulaisen salaisissa kätköissä tuoksuvat kuivatut hedelmät, muhkeat pähkinät ja pulleat päivät.

Talven selkä on taittunut. Vaikka kuljemme helmikuuta ja vielä on ensimmäisiin krookuksiin aikaa, tuoksuu kevät jo tuulessa. Se kurkistelee pilven takaa, väijyy vettä tippuvissa räystäissä ja kuiskii aamuisissa pikkupakkasissa. Valo tulvii ikkunoista, pistää vauhtia talventokkuraisiin pölyn pyyhkijöihin, hoivaa pimeän turruttamia huonekasveja. Hoputtaapa kevät nuutunutta bloggariakin hereille. Taputtelee hellästi huolten painamia harteita.

Hengitä.
Nuuskuta.
Nautiskele

Hyväksy.
Hymyile
Kirjoita ja luo

Elä!!!




Anna kevään virrata suoniisi. Salli leudon tuulen leyhyttää tomut mielesi sopukoista ja täytä sisäinen valovajeesi. Tarkkaile ympäristön pieniä muutoksia. Hönttäpäisinä loikkivia rusakoita, elämänvoimaa uhkuvia fasaaniuroksia, rapakoissa rinta rinnan kylpeviä variksia, auringon aivan liian aikaisin herättämiä kärpäsiä ja kaikkia niitä alkavan kevään muutoksia joita jokainen uusi aamu tuo mukanaan. Talven maski saa vähitellen haalistua, nenänpää rusehtua lumen heijastamista auringon säteistä.

Kesälomaan on vielä piiiiitkä matka, mutta pilke saa jo vilkkua silmäkulmassa! Vielä kannattaa silti nauttia pienistä ja suuremmistakin tassunjäljistä lumihangessa ja hikoilla paita märäksi lumitöissä. Mieti, mitä hyvää sallit tämän kevään piilottaa takataskuusi.