Helteessä kukkivat kukat - runosuoni vaikenee

Follow my blog with Bloglovin

Sanat eivät tulleet. Eivät suostuneet taivuteltaviksi, vaikka kuinka maanittelin. Otin oikein hikipainiotteen ja yritin, mutta turhaan. Piilottelivatko kärhöpuskassa? Kikattivat orvokkien alla? Kiskottelivat karpaattienkellon herkissä tiu´uissa. Mitä oikuttelevat mokomat, purnasin tuohtuneena. 







Poimin kirsikkaa, kuivasin yrttejä ja istutin monta uutta kasvajaa samalla kun koettelin virkkeitä, haeskelin riimejä, houkuttelin oivalluksia tulevaksi. Lopulta minäkin viestin ymmärsin. Ei nyt ole sanojen aika! 

Puutarhakesän paras hetki on koittanut. Kaikkialla kukkii!  

 Muutti viettelevä violetti luoksemme asumaan. Valtasi aidanteen, sukelsi marjapensaiden alle, naapurin pihallekin kurkistaa. Satapäin nuppuja loihti hän, viinikärhö uljas. Viileää kesää rakastanut, kukintaansa vasta aloittelee.

Kasvoivat suuremmaksi kuin miehen kämmen! Sieltä täällä köynnösten kätköistä uljaina tähystävät sinertävät loistokärhöt, nuo pienen pihamme riikinkukot.









Silti kaikista rakkain kuitenkin. On laventeli sinisin. Eteeristen tuoksujen jumalatar. Huumaava tuoksuttaja. Suositellaan nautittavaksi ulkosin, sisäisin ja (aina kun mahdollista) esteettisin keinoin.

Nauttikaamme helteistä, väreistä, tuoksuista ja tietenkin....kukkasista!