Kuuletko ajatuksesi?
Follow my blog with Bloglovin
"Useimmat ihmiset eivät koskaan kuuntele"
-Ernest Hemingway
Kuunnella voi monin tavoin. Se on taitolaji, sanotaan. Väittävät, että harjaantuakin siinä voi. Oppia uusia tapoja. Kehittyä hyväksi kuuntelijaksi. Mutta mitä se on, kuunteleminen? Hetkessä olemista. Pysähtymistä. Vastaanottamista. Ääntähän on maailma täynnä.
Mitä sinä kuuntelet? Miten sinä kuuntelet? Milloin sinä kuuntelet?
Maailmamme muuttuu alati kovaäänisemmäksi. Desibelitasot nousevat, korvamme kuulevat kaiken. On autoja. Lentokoneita. Työmaita. Kännyköitä. Taustamusiikkia. Tietokonepelejä. Hälyä joka lähtöön. Massaa, jota äänisaasteeksi kutsutaan. Se vaikuttaa meihin. Aivomme reagoivat jokaiseen ääneen. Olemme alitajuisesti tarkkaavaisia jopa nukkuessamme, sillä kuulo on tärkein varoitus- ja suunnistusaistimme, kiitos evoluution. On toki paljon ääniä, jotka rentouttavat, rauhoittavat. Tuottavat mielihyvää. Luonnollisia ääniä. Luonnon ääniä. Ääniä, joista etäännymme joka hetki. Ääniä, jotka jäävät melusaasteen alle. Ääniä, jotka ovat osa sitä ympäristöä, josta olemme lähtöisin. Me kaikki. Ihmisen pojat.
Olemmeko kadottamassa kuuntelemisen ikiaikaisen taidon, koska emme kuule meille tärkeitä ääniä? Linnun laulua. Tuulen huminaa. Puron solinaa. Haavan lehtien havinaa. Mehiläisten surinaa. Ääniä, jotka sitovat meidät osaksi luontoa. Hiljaisuutta, joka syntyy siitä, kun mieli rauhoittuu luonnolliseen äänimaisemaansa. Me olemme osa sitä maisemaa. Se on osa meitä.
Mitä sinä kuuntelet? Miten sinä kuuntelet? Milloin sinä kuuntelet?
Maailmamme muuttuu alati kovaäänisemmäksi. Desibelitasot nousevat, korvamme kuulevat kaiken. On autoja. Lentokoneita. Työmaita. Kännyköitä. Taustamusiikkia. Tietokonepelejä. Hälyä joka lähtöön. Massaa, jota äänisaasteeksi kutsutaan. Se vaikuttaa meihin. Aivomme reagoivat jokaiseen ääneen. Olemme alitajuisesti tarkkaavaisia jopa nukkuessamme, sillä kuulo on tärkein varoitus- ja suunnistusaistimme, kiitos evoluution. On toki paljon ääniä, jotka rentouttavat, rauhoittavat. Tuottavat mielihyvää. Luonnollisia ääniä. Luonnon ääniä. Ääniä, joista etäännymme joka hetki. Ääniä, jotka jäävät melusaasteen alle. Ääniä, jotka ovat osa sitä ympäristöä, josta olemme lähtöisin. Me kaikki. Ihmisen pojat.
Olemmeko kadottamassa kuuntelemisen ikiaikaisen taidon, koska emme kuule meille tärkeitä ääniä? Linnun laulua. Tuulen huminaa. Puron solinaa. Haavan lehtien havinaa. Mehiläisten surinaa. Ääniä, jotka sitovat meidät osaksi luontoa. Hiljaisuutta, joka syntyy siitä, kun mieli rauhoittuu luonnolliseen äänimaisemaansa. Me olemme osa sitä maisemaa. Se on osa meitä.
"Mikään ilma ei ole suloista hiljaisuudessa, se on suloista vain täyttyessään vaimeiden äänten virrasta- lintujen liverryksestä, hyönteisten surinasta ja sirityksestä," - John Ruskin (Unto This Last 1862)
Kulje siis ääntä kohti. Havittele tuulta. Etsiydy pörriäisten pariin. Lumoudu laineiden liplatuksesta, punarinnan liverryksestä. Kuuntele maailman sykettä. Kuuntele rakkaitasi. Kuuntele itseäsi.
"The world has music for those who listen"
- George Santayana
Kommentit
Lähetä kommentti